Tutkimus

Tutkimuksia vuodesta 1893 lähtien

Tuusulanjärvi on yksi Suomen tutkituimmista järvistä. Jo 1800-luvulla järvi oli hyvien kulkuyhteyksien takia varsin helposti saavutettavissa, vain pienen kävelymatkan päässä Järvenpään rautatieasemalta. Helsingin yliopiston eläinmuseon nuori amanuenssi K. M. Levander, josta tuli myöhemmin eläintieteen dosentti ja professori, lienee ollut ensimmäinen Tuusulanjärvi-tutkija. Hän otti toukokuussa 1893 ja 1894 planktonnäytteitä järvestä ja julkaisi tulokset vuonna 1900 ilmestyneessä tutkimusraportissaan. Levander määritti järvestä 45 kasvi- ja eläinplanktoniin kuuluvaa lajia. Keväällä 1901 Levander palasi taas järvelle maisterikollegansa ja viiden ylioppilaan seurassa. Kyseessä oli yhden päivän retki, jonka aikana opiskelijoita tutustutettiin vesibiologiseen näytteenottoon. Raportissaan (1901) Levander ylistää Tuusulanjärven saavutettavuutta rautatieaseman läheisyyden ansiosta sekä sitä, että "asemalta on vaan lyhyt matka rannalla olevaan kievaritaloon, jota voi pitää kokoontumis- ja keskuspaikkana." Näytteet haettiin lainatulla ruuhella, ja planktonhaavilla saatua saalista alettiin kievariin palattua tarkastella "mukaan otetun mikroskoopin avulla".

Helsingin yliopiston maantieteen opiskelija V. Olin teki vuonna 1912 valmistuneessa pro gradu -työssään selkoa Tuusulanjärven veden ominaisuuksista, mm. vedenkorkeuksista ja vesikemiasta. Tuusulanjärven kalastoa tutki vakavassa mielessä ensi kerran kalatalousmiehenä maassa hyvin tunnettu Pekka Brofeldt, joka julkaisi artikkelinsa vuonna 1915. Brofeldt tilastoi kesällä 1914 kalastettujen näytteiden perusteella ahvenen, kuhan, särjen, lahnan ja hauen kasvunopeutta todeten mm. Paloheimon istuttamien kuhien jälkeläisten viihtyvän ja kasvavan järvessä erittäin hyvin. Brofeldt pohti myös järven kalatuotannon parantamista. Hän suositteli mm. rantapensaiden ja -puiden raivaamista, jotta rantavesiin pääsisi mahdollisimman paljon valoa: näin järven kasviplanktontuotantoa ja sitä kautta myös eläinplanktonin tuotantoa voitaisiin lisätä kalojen ravinnoksi. Brofeldt ei voinut aavistaa, miten valtavaksi järven planktontuotanto ja rehevöityminen vielä kehittyisivät.

Varsinaisen suurtyön Tuusulanjärven ja sen eliöstön tutkimisessa teki professori Heikki Järnefelt. Suvirannassa Tuusulanjärven rannalla kasvaneena hänellä olikin hyvät edellytykset järven tutkimiseen. Hän aloitti kenttätutkimuksensa jo vuonna 1914. Väitöskirjaa edeltävä tiedonanto ilmestyi 1916. Kerättyään tarpeeksi tutkimusaineistoa järven kaloista ja niiden ravinnosta eli planktonista ja pohjaeläimistä, jopa kalojen loisistakin, ja tehtyään vielä perusteellisen kartoitustyön järven pohjamateriaalista sekä rantojen kasvillisuudesta, Järnefelt julkaisi väitöskirjansa vuonna 1921. Tämä 160-sivuinen tutkielma oli samalla alku Järnefeltin monikymmenvuotiselle Suomen järvien vesibiologiaa käsittelevälle tutkimussarjalle, joka vieläkin hakee vertaistaan. Järnefeltistä tuli Helsingin yliopiston ensimmäinen limnologian professori. Hänen perusselvityksillään on Tuusulanjärven tutkimuksessa kiistaton klassikon asema. Myöhemmin julkaisemissaan tutkimusraporteissa Järnefelt kiinnitti huomiota Tuusulanjärven alkavaan ja sittemmin kiihtyneeseen rehevöitymiseen (Järnefelt 1937, 1956, 1958).

Tuusulanjärveen kohdistuva tutkimus vilkastui 1960-luvun alussa Helsingin kaupungin kiinnostuttua järvestä kaupungin lisäveden lähteenä. Tuolloin juomavesi Helsinkiin otettiin Vantaanjoesta. Tuusulanjärven osuus vedenotossa jäi varsin vähäiseksi, mutta järvi tuli Helsingin vesipiirin tärkeäksi seurantatutkimuksen kohteeksi 1970-luvun kuluessa. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä aloitti vuonna 1980 jäsenkuntiensa tekemän päätöksen mukaisesti järven kunnostustyön suunnittelun. Perusselvityksenä ilmestyi vuonna 1984 julkaistu Tuusulanjärven kunnostussuunnitelma.

Tuusulanjärveä koskevaa tietoa on vuosikymmenten saatossa julkaistu kymmenissä selvityksissä, raporteissa ja tieteellisissä julkaisuissa. Järven veden laatua, sedimentin kuntoa, plankton- ja pohjaeläinyhteisöjä, vesikasvillisuutta, linnustoa ja kalastoa sekä järveen tulevan kuormituksen voimakkuutta on tarkasteltu mm. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän, Uudenmaan ympäristökeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Helsingin yliopiston tutkimusraporteissa. Kunnostusprojektissa toteutettavien toimenpiteiden vaikutusten arvioimiseksi järven tutkiminen on viime vuosina ollut erityisen tärkeää.

Sivun alkuun