Tuusulanjärven rehevöityminen

Tuusulanjärven vesi on luonnostaan hiukan savisameaa. Saviaines kulkeutuu puroja ja ojia myöden ja jää leijumaan veteen aiheuttaen samennusta. Maan muokkaus maa- ja metsätalousalueilla sekä rakentamisessa lisää saviaineksen huuhtoutumista valuma-alueelta. Järveen tulee myös humuspitoisia vesiä sen itä- ja länsipuolella sijaitsevilta soilta (Tuomalansuo ja Ruskelan suoalueet). Humusvedet aiheuttavat veteen ruskean värin, joka soiden voimakkaiden kuivatustoimien jälkeen on vähentynyt.

Asutuksen lisääntyminen ja lannoitteiden käytön voimistuminen Tuusulanjärven ympäristössä merkitsivät kuormituksen lisääntymistä. Ravinteiden määrän kasvu vedessä vaikutti kasviplanktonin lisääntymiseen. Tästä seurasi järven koko ravintoverkon, etenkin eläinplanktonin ja kalojen määrän, voimistuminen. Järnefelt (1937) havaitsi veden värin muuttuneen vihertäväksi levätuotannon lisääntymisen seurauksena jo 1930-luvun alussa. Jäteveden johtaminen riittämättömästi puhdistettuna taajamista järveen kiihdytti järven rehevöitymistä varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla.

Tuusulanjärvi oli 1960-luvun lopulla erittäin huonossa kunnossa. Vesi saattoi olla hapetonta jopa parin metrin syvyydestä alkaen. Tilanne oli erityisen huono talvisin, kun eliöiden hengitys ja kuolleen orgaanisen aineksen hajotus kuluttivat vedestä happea, eikä sitä jääpeitteen takia päässyt liukenemaan lisää ilmasta. Hapettomuus lisäsi ravinteiden liukenemista pohjasta, jolloin järvi alkoi kuormittaa itse itseään (sisäinen kuormitus).

Järven säännöstely aloitettiin vuonna 1959 järven luusuaan rakennetun padon avulla. Säännöstelyn avulla tasattiin mm. kevättulvia, mutta siitä koitui myös haittaa Tuusulanjärvelle. Vedenkorkeuden luontainen vaihtelu estyi, säännöstelyn ja rehevöitymisen yhteisvaikutuksena kasvillisuusvyöhykkeet levittäytyivät järvelle päin, kalojen kutualueet alkoivat kasvaa umpeen ja rantaan muodostui rantapalle, joka esti veden pääsyn vesilintujen suosimille rantaluhdille.

Tuusulanjärven pohjasedimentin kerrostumisnopeus on järven kunnostamisen aikana hidastunut. Aiemmin uutta sedimenttiä kertyi pohjalle jopa useita senttimetrejä vuodessa. Sen perusteella järven arvioitiin liettyvän umpeen parissa sadassa vuodessa. Sedimentin tila on viime vuosina parantunut hyvän happitilanteen ansiosta. Sisäinen kuormitus on silti edelleen voimakasta.

Miten rehevyys näkyy?

• Levätuotanto on runsasta. Vedessä voi olla sinilevää, ja levää kasvaa runsaasti myös kivien ja esim. laiturirakenteiden pinnoilla.

• Kalanpyydykset (verkot, katiskat) limoittuvat helposti.

• Kalakanta muuttuu särkikalavaltaiseksi. Järvessä voi olla kalakuolemia hapettomuuden seurauksena.

• Vesikasvillisuus runsastuu ja levittäytyy. Matalien alueiden umpeenkasvu kiihtyy.

Sivun alkuun