Toimenpiteet Tuusulanjärvellä

Tuusulanjärvellä toteutettavien kunnostustoimenpiteiden tarkoituksena on parantaa veden laatua ja happipitoisuutta, vähentää hapen kulutusta, sisäistä kuormitusta ja leväesiintymiä, parantaa veden vaihtuvuutta sekä lisätä järven virkistyskäyttömahdollisuuksia. Järven tilaa pyritään kohentamaan useiden samanaikaisten toimenpiteiden avulla.

Kunnostustoimenpiteiden vaikutuksia arvioidaan tutkimusten ja seurannan avulla. Näin saadaan selville, ovatko kunnostuksen vaikutukset oikean suuntaisia.

Happipitoisuuden parantaminen

Tuusulanjärven happitilanne pyritään pitämään hyvänä tehokkaiden Mixox-pumppujen avulla. Nykyiset kuusi Mixox-pumppua otettiin käyttöön vuonna 1998. Pumput kierrättävät happipitoista vettä järven pinnasta pohjalle, jolloin happitilanne sekä järven alusvedessä että pohjasedimentissä paranee. Järven pintaveteen liukenee happea ilmakehästä.

Mixox-pumppuja käytetään lähinnä kesällä ja talvella ajankohtina, jolloin järven vesi pyrkii kerrostumaan lämpötilan mukaan eikä happea pääse luontaisesti kulkeutumaan päällysvedestä alusveteen. Syksyllä ja keväällä, kun järven vesi on tasalämpöistä ja tuulet pääsevät sekoittamaan sitä, Mixox-pumput ovat yleensä pysähdyksissä. Talvella käytössä on yleensä yksi pumppu.

Happipitoisuus järven pohjalla pyritään pitämään vähintään tasolla 2 mg/l. Mikäli happipitoisuus laskee tämän tason alapuolelle, alkavat happiongelmat: pohjasedimentistä alkaa pelkistymisreaktioiden seurauksena liueta runsaasti fosforia yläpuoliseen veteen (sisäinen kuormitus voimistuu) ja vesieliöt alkavat kärsiä hapenpuutteesta.

Rantojen kunnostaminen

Tuusulanjärven umpeen kasvaneita ja liettyneitä ranta-alueita on kunnostettu ruoppaamalla. Vuosina 2001-2003 ruopattiin järven itäpuolen rantoja Tuomalassa ja Tuusulan kirkon läheisyydessä. Vuosina 2005-2006 kaivettiin kanavia järven eteläosaan ja itärannalle. Vuosina 2006-2007 toteutettiin laajat hajotusojastot järven länsirannalle Sarsalanojan suulle sekä pohjois-/luoteisrannalle Loutinojan suulle osana Lintulahdet Life -projektia. Samaan aikaan rakennettiin lintutornit Tuusulanjärven etelä- ja pohjoispäähän Life-hankkeen kustannuksella.

Vesikasvien niitto ja kerääminen

Vesikasvillisuutta on niitetty Tuusulanjärvellä vuosittain. Niittosuunnitelmat on laadittu vesikasvillisuuskartoitusten perusteella, ja lintujen pesintäalueet ja -ajankohdat on otettu niittojen toteutuksessa huomioon. Niittojen avulla pyritään pitämään avoimina alueet, jotka on avattu ruoppaamalla (esim. kanavat). Niitoilla myös torjutaan järven umpeenkasvua ja kelluslehtisten kasvien (esim. ulpukka) levittäytymistä matalilla alueilla. Niitetty kasvillisuus kerätään pois järvestä, kompostoidaan ja hyödynnetään peltojen lannoituksessa.

Vähäsateisina vuosina 2002-2003 Tuusulanjärven vesi oli poikkeuksellisen kirkasta, ja juureton vesikasvi karvalehti (Ceratophyllum demersum) runsastui nopeasti. Karvalehti on monivuotinen, rehevissä vesissä viihtyvä uposkasvi, joka voi kulkeutua tuulten ja virtausten mukana paikasta toiseen. Karvalehteä on kerätty Tuusulanjärvestä vuosina 2002-2007 runsaasti. Vuonna 2008 karvalehti yllättäen väheni rajusti. Ilmeisesti veden ennätyksellisen suuri sameus esti karvalehden kasvua.

Ravintoketjukunnostus

Ravintoketjukunnostuksen avulla pyritään vahvistamaan Tuusulanjärven petokalakantaa, vähentämään särkikalakantaa, kasvattamaan eläinplanktonin määrää ja vähentämään kasviplanktonin (levän) määrää. Rehevöitymisen seurauksena kasviplanktonin ja särkikalojen määrät ovat runsastuneet Tuusulanjärvessä hallitsemattomasti. Ravintoketjukunnostuksen avulla tämä kehitys pyritään pysäyttämään ja kääntämään päinvastaiseksi. Suurin haaste ravintoketjukunnostuksen onnistumiselle on Tuusulanjärveen tulevan ravinnekuormituksen voimakkuus. Mitä enemmän järveen kulkeutuu rehevöittäviä ravinteita, sitä helpommin kasviplankton runsastuu.

Tuusulanjärvestä poistetaan vuosittain suuri määrä särkikalaa. Vuosina 1997-2005 kaloja on pyydetty nuottaamalla ja rysien avulla, vuodesta 2006 lähtien pyydyksenä on käytetty nuottaa. Järveen on myös istutettu petokaloja, vuosina 2000-2008 mm. haukia, ankeriaita, kuhia ja mateita. Lisäksi kalojen kutualueita on kunnostettu ruoppausten ja niittojen avulla.

Lisäveden johtaminen

Päijänne-tunnelista on johdettu lisävettä Rusutjärveen vuodesta 1992 lähtien. Tämä on parantanut Rusutjärven veden laatua, mutta rehevyyden aiheuttamat ongelmat, kuten sinileväesiintymät, eivät ole hävinneet. Rusutjärvi laskee Vuohikkaanojan kautta Tuusulanjärveen. Päijänteestä tulevaa lisävettä on johdettu Rusutjärveen yleensä kesäisin. Kesällä 2008 Päijänne-tunnelia remontoitiin, eikä lisävettä voitu johtaa.

Sivun alkuun